Näkemiin, Riika.

Sinne hujahti kahdeksan viikkoa vaihtoa Latviassa ja Suomen maankamaralla on vietetty jo kokonainen päivä. Nyt vielä viimeinen katsaus vaihtojaksoon.

Alkuviikko piti sisällään lähinnä kaikenmoista hässäkkää, säpinää ja säätöä: opettajat eivät ilmestyneet paikalle vaikka oli sovittu, käytävät ja luokkatilat olivat käytössä paikallisten opiskelijoiden kritiikkejä varten ja monet töistämme olivat mystisesti siirtyilleet luokasta toiseen. Kevät on siis kiireistä ja hektistä aikaa myös Latviassa, vaikka paikallisten opiskelijoiden puurtaminen jatkuu vielä muutamia viikkoja eteenpäin kesäkuun loppuun.

Keskiviikkona oli meidän kritiikkimme aika. Saavuimme koululle tuntia aikaisemmin pystyttämään arviointitilaisuutta varten "omaa näyttelyä" valmistuneista töistämme. Kritiikin tapahtumapaikkana tapahtui koulun käytävä ja työmme olivat niin oppilaiden, opettajien sekä koko koulun muun henkilökunnan nähtävillä. Opettajia varsinaisessa kritiikkitilaisuudessa oli paikalla kymmenkunta ja jopa koulun rehtori päätti ottaa osaa tilaisuuteen. Kritiikissä kävimme nopeasti läpi kaikkien oppiaineiden tuotokset, joista opettajat yhdessä sitten antoivat mielensä mukaisen parhaaksi näkemänsä arvosanan. Varsinaista sanallista palautetta saimme niukasti, muutama työ osoitettiin muita paremmiksi ja päinvastoin. Korjattavat kehityskohdat  eivät olleet itselleni yllätyksiä: mittasuhteet, maalaustekniikka sekä värien hallinta. Näihin toivoin saavani vaihdon alussa enemmän opetusta ja ohjausta, mutta pettymyksekseni en sitä saanut niin paljon kuin toivoin. Tämä johtui varmaankin vaihtomme huonosta ajankohdasta, näin keväällä, joka aiheutti lukujärjestykseemme suuria muutoksia ja osa tunneista vaihtui itsenäiseksi opiskeluksi ilman opettajan opastusta. 

Vaihto on erityisesti opettanut minua tuntemaan enemmän omia vahvuuksiani taiteen tekijänä sekä lisännyt tietoani kehittskohteistani. Tästä on näillä Latviasta saaduilla eväillä hyvä lähteä jatkamaan ja kehittämään itseään edelleen.

Kotimatkamme sujui kohtalaisen hyvin muttei kivuttomasti: bussi oli tunnin myöhässä aikataulusta eli istumista tuli yhteensä 5,5 tuntia. Matkatavaroita oli älyttömästi, sillä kuljetimme kaikki työmme takaisin Suomeen, sisältäen kuusi isompaa maalausta, kipsiveistoksen, piirrustuksia ja grafiikanvedoksia. Kaikki oli myös suotavaa saada ehjänä kotiin asti. Tallinnasta lähtevän laivan saapuminen myöhästyi myös yli puolella tunnilla ja loppujen lopuksi kotona oltiin vähän puolen yön jälkeen.

Ajatukset ovat levollisia näin kotiinpaluun jälkeen, vaikka taakse jäi läheisiksi tulleita ihmisiä. Ehkä tiemme näiden ihmisten kanssa kohtaavat vielä.

Alle koottuna kuvasarja joistakin seikkailumme kohokohdista.

Maalitahroja ja tärpätin katkua

 

 

Maaliviiva tämän vaihdon osalta alkaa jo häämöttää ja jäljellä on enää neljä päivää elelyä Riiassa. Viime perjantaina oli viimeinen virallinen koulupäivä meidän osaltamme ja vaihdon viimeiset päivät ennen kritiikkiä ja kotiinpaluuta on pyhitetty töiden viimeistelyyn. Viimeisteltävien töiden joukkoon kuuluvat muun muassa kuvanveiston kipsi solmu, muutama maalaus sekä piirrustus. Työtä ei ole siis enää kovin paljoa jäljellä.

Sunnuntaina päätin pitäytyä kotona ja hyödyntää ajan osaltaan töiden viimeistelyyn. Jäljellä on viimeisteltävinä minulle tämän vaihtojakson ehkä haastavimmat maalaustyöt. Maalaaminen ei ole minulle tuttua aluetta ja olinkin ennen vaihtojaksoamme pyöräyttänyt yhteensä neljä isompaa maalausta, joista ainoastaan yksi oli puhtaasti öljyvärimaalaus. Eli lapsen askelissa ollaan matkaa taitettu.

Haastavimpina töinä ovat ehdottomasti omakuva - "parade potrait", jonka työstämiseen on mennyt eniten aikaa. Haastavinta sen työstämisessä on ollut hahmon anatomian hahmottaminen sekä ehdottomasti ihonvärin sekoittaminen. Teoksen massiivinen koko 100x70 cm ei ole helpottanut sen työstämistä, varsinkaan asunnollamme, jossa meillä ei ole maalaustelineitä käytössä. Teoksen työstämiseen en ole myöskään saanut opettajalta juuri ollenkaan apuja, eikä teoksen lopputuloskaan mielytä itseäni lähes ollenkaan.

Omakuvaa muinaisen Egyptin hahmona.

 

 

 Toinen minulle haastava maalaus oli asetelma joka koostui lasipulloista, jotka oli täytetty eri värisillä nesteillä, kuparisesta astiasta sekä lasikulhosta, jossa on hedelmiä ja vettä. Asetelma siis täynnä erilaisia värejä, niiden heijastuksia ja erilaisia läpikuultavuus asteita. Älyttömän haastavaa. Ikävä kyllä aloin ymmärtää asetelmaa vasta viimeisillä oppitunneilla ja niin sanotut ahaa-elämykset tulivat vähän liian myöhää. Lopputulos on mielestäni kohtalainen, koska mielestäni teos jäi hieman keskeneräiseksi ja sen jatkaminenkaan ei näillä näkymin enää onnistu.


 
 

 

 

 

 

Kolmas ja yksi vaikeimmista maalattavista töistä oli ulkona parisen viikkoa sitten aloittamamme asetelma. Säät eivät ole suosineet niinä päivinä kun ulkomaalauksen tuntimme ovat olleet ja muutama maalauskerta jäi väliin. Eräänä jokseenkin aurinkoisena päivänä päätin nopeasti napsaista kuvan maalattavista rakennuksista ja päätin jatkaa työstämistä kotona, jotta teoksen saisi edes jokseenkin miellyttävään kuosiin. Olen harjoitellut rakennusten piirtämistä ja pakopisteperspektiivejä surkean vähän ja se ikävä kyllä näkyy työssä ongelmina rakennusten ja ikkunoiden muodoissa. Onnistuin mielestäni tuomaan tiettyä raikkautta työhön vihreän eri sävyillä.
 

Ehdittiin sitä viikonloppuna nauttiakin. Kävimme ravintolassa, joka tarjosi perinteikkäitä latvialaisia ruokia.

Seven days

Koulun takapiha sen kun komistuu kevään edetessä.

Latvian vaihdon viimeiset seitsemän päivää pyörähtivät tänään käyntiin. Koti-ikävä alkaa kieltämättä jo painaa ja pieni stressin puuska täällä keskeneräisinä lojuvista koulutöistä, sillä ensi viikon keskiviikkona meillä on töidemme arviointi tilaisuus. Tilaisuuteen paikalle saapuvat ilmeisesti suurin osa meitä opettaneita opettajia sekä mahdollisesti koulun muita opiskelijoita.

Kritiikkitilaisuus tulee meidän kohdallamme olemaan luonnollisesti poikkeuksellinen verrattuna paikallisten opiskelijoiden töiden arviointitilaisuuksiin. Saimme ensi makua tulevasta noin reilu viikko sitten kahden muun suomalaisen vaihtarin kritiikkiä seuratessa. Työt asetettiin komeaan riviin koulun käytävälle, jossa kaikki pystyivät tutkimaan valmistuneita töitä. Opettajat puhuivat läpi kritiikin latviaksi ja kansainvälisyysvastaan tehtäväksi jäi opettajien puheen tulkkaaminen. Opettajat lähinnä kertoivat kurssilla tehdyistä töistä, niille asetetuista tavoitteista ja tietysti tavoitteiden saavuttamisesta. Sanaakaan ei arvioinnin kohteena olleen oppilaan tarvinnut kertoa omista töistään, missä oli mahdollisesti onnistunut ja missä ei ja missä kokee kehittyneensä. Itse arviointia ei siis täällä suosita. Se tuli vähintään selväksi kun paikallinen opiskelija kertoi versionsa omista kritiikkitilaisuuksistaan. Täällä arvioijina toimivat kaikki koulun opettajat joille valmiit työt toimitetaan näytille ennalta mainittuun luokkatilaan. Tämän jälkeen opettajat sulkeutuvat keskenään luokkatilaan ja tämän arviointi keskustelun aikana, johon opiskelija ei siis itse liity, päättävät opettajat oppilaan töiden arvosanan. Arvosana ilmoitetaan oppilaalle, mutta muuta palautetta et töistäsi saa. Oppilaalta jäävät siis pimentoon omien töidensä kehityskohdat, virheet ja onnistumiset. Oppilaalle ei anneta vuoroa perustella omissa töissään tekemiään valintoja, vaan arvosanat annetaan viileän toteavasti.

 

 

Mielestäni itse arviointi ja palaute ylipäätään ovat juuri tärkeitä asioita liittyen omaan henkilökohtaiseen kehittymiseen. Positiivinen palaute kannustaa tekemään ja luo onnistumisen tunteita, kun negatiivinen palaute puolestaan saa sinut tekemään töitä kahta kovemmin oppiaksesi. Kumpikaan palaute ei toimi yksinään: jatkuva positiivinen palaute ei kehitä paremmaksi ja jatkuva negatiivinen palaute omalta osaltaan saattaa lannistaa. Yhdessä nämä kuitenkin toimivat. Palaute on avain onnistumiseen.

Latvian käytännöt eroavat aikamoisesti oman kouluni kritiikkikäytännöistä, joissa esittelet töitäsi muulle ryhmälle sekä aineen opettajalle ja kritiikki käydään yhteisenä keskusteluna. Keskustelussa kaikki voivat esittää huomioita tai heränneitä kysymyksiä töistäsi. Tilaisuudessa saat itse myös mahdollisuuden analysoida omaa tekemistäsi ja muiden kommenteista saattaa ilmetä näkökulmia, joita et itse ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Palautetta annetaan puolin toisin opettajalta oppilaalle ja päinvastoin. Ja kerta kaikkiaan, oppilaalle annetaan rehellistä palautetta niin onnistumisesta kuin kehitettävistä kohteista.

 

Mutta nyt on aika jättää palautteet sikseen ja katsahtaa eiliseen onnistumisen täyteiseen koulupäivään. Viimeiset kuvanveiston tunnit alkoivat keskiviikkona aamupäivällä ja aloitimme työskentelyn, vaikka opettajamme häikäisi poissaolollaan. Iloksemme neljännen vuoden opiskelija oli jälleen viimeistelemässä lopputyötään ja oli innokas neuvomaan meitä seuraavaan työvaiheeseen. Oli nimittäin aika nakutella taltan ja puisen nuijan avuin lopullinen kipsivalu ulos negatiivisesta muodostaan. Aluksi tuntui vaikealta alkaa paukuttaa taltalla kipsiä pelossa, että rikkoisi vahingossa osan lopullisesta työstään. Kipsimuotin irtoamista helpotti kuitenkin viime kerralla negatiivisen muodon sisälle levittämämme puulattia vaha. Vaha ilmeisesti erotti muotin ja työn muodot toisistaan ja irrottaminen kävi aika näpsäkästi. Päivän viimeinen tunti meni työtä hioessa hiekkapaperilla sekä raspilla ja myös mahdollisten virheiden korjailussa. Kuvanveiston opettajamme kuitenkin toivoi meidän tulevan vielä perjantaina tunniksi kahdeksi viimeistelemään töitä lopullista kritiikkiä varten.

Lopulta alta paljastui tämä.

Varsinaiset piirustuksen tuntimme loppuivat viime viikolla, sillä tämä viikko on täysin pyhitetty paikallisten opiskelijoiden perusaineiden tenteille. Opettajamme antoi meille kuitenkin tehtävän itsenäistä työskentelyä varten ja eilen jatkoimmekin edellisviikolla saatua tehtävää. Mallina meillä tällä kertaa oli täytetty teeri-lintu. Minulle työskentelyssä haastavinta oli erottaa tummimmat ja valoisimmat valo- ja varjokohdat linnun hieman rähjäisen höyhenpeitteen vuoksi. Otuksen höyhenet eivät kiiltäneet mistään kohtaa ja myös sulkien varjostaminen toi oma haasteensa. Mutta kyllä sitä lopulta noin kolmen tunnin työstön jälkeen lintua muistuttava luontokappale syntyi paperille.

 

Ikävä puoli vaihtojaksomme sijoittumisessa näin loppukeväälle on tämä jatkuva muutosten mylläkkä. Meille oli muutama luokkatila sovittuna tietyille päiville, joissa meidän oli mahdollista suorittaa itsenäisen työskentelyn tunteja esimerkiksi maalauksen merkeissä. Kaikki maalaustilat ovat kuitenkin täyttyneet lopputöitään viimeistelevistä viimeisen vuoden opiskelijoista, eikä meille ole juuri jäänyt työskentely tilaa. Tilat käyvät ahtaiksi juuri pienten luokkatilojen ja isojen maalauskokojen takia. Ratkaisuna päätin ottaa isoimman maalaukseni (100x70cm) mukaan asunnollemme ja riskin ottaen jatkaa työn maalaamista siellä. Vuorasin lattian muovipusseilla ja sanomalehdillä sekä virittelin yölamppuja valaisemaan työpistettä. Hiljalleen lähti maalaus etenemään, vaikka olen kokenut viimeisen kuukauden olevani sen kanssa täysin jumissa. Huomaan kuinka ilman selkeää referenssikuvaa (eli malli kuvaa) tai mallia, on minulle maalaaminen entistä haastavampaa ja työläämpää. Maalaaminen on ehdoton kehityskohteeni ja olenkin miettinyt kesäloman aikana töiden lomassa maalaavani enemmän ja harjoittelevani erityisesti värien sekoittamista sekä materiaalintunnun hallintaa.

Uusi työpiste.

 



Vielä riittää töitä, vaikka kotiinpaluu polttelee ja hieman jännittää. Loppusuoralla ollaan.
 

Printmaking

 

Grafiikka on taiteenala, josta on tullut lyhyessä ajassa minulle todella tärkeä. Ensi kosketuksia olen grafiikkaan ottanut jo lukio aikoina ja ensimmäinen kokeilemani taidegrafiikkaan viittaava tekniikka oli serigrafia. Serigrafia eli toiselta nimeltään silkkipaino on menetelmä, jossa väri painetaan seulakankaan läpi. Seulakankaalle puolestaan on erilaisin menetelmin luotu haluttu kuvio esimerkiksi valotusemulsion avulla. Serigrafialla helposti syntyvät esimerkiksi kuvan painanta erilaisille tekstiileille tai vaikka puulle.


Taidegrafiikalla tarkoitetaan erilaisia painotekniikoita. Tekniikat jaotellaan syväpainoon, kohopainoon, laakapainoon sekä silkkipainoon ja nämä kaikki sisältävät erilaisia menetelmiä, joita kahden käden sormet eivät riitä laskemaan. Erilaisia tekniikoita on myös mahdollista yhdistää. Tutuimmaksi tulleet tekniikat ovat varmaankin syväpainon etsaus eli viivasyövytys sekä kohopainon tekniikat.



Happoa.

Mainitsinkin eräässä aikaisemmassa päivityksessäni, että olemme päässeet kokeilemaan etsausta myös vaihtomme aikana. Tänään olivat vaihtomme viimeiset kaksi oppituntia taidegrafiikkaa ja oli aika ottaa ensimmäiset vedokset laatasta. Ensimmäinen ja järkyttävin ero kotimaassa työskentelyyn on täällä työturvallisuuden huomiointi ja täysin erilaiset ammattikäytänteet. Turvallisesti työskentelyä meillä painotetaan jatkuvasti omassa koulussamme ja grafiikan opettajamme suosii kaikessa työvaiheista siivoukseen turvallisempia vaihtoehtoja: pidämme suojahanskoja ja – vaatteita, kemikaalien kanssa olemme äärimmäisen varovaisia ja työvälineiden pesussa hyödynnämme tavallista ruokaöljyä myrkyllisen tärpätin sijaan. Suomessa meille on painotettu säästeliäisyyttä värien käytössä ja ylijäämä värit yleensä säilötään. Myös paperin kunnioittamista on omassa koulussamme painotettu ja omassa koulussamme pyrimme hyödyntämään kaikki niin sanottuja hukkapapereita myöden. Täällä asiat ovat toisin, todella toisin. Työturvallisuudesta ei ole pienintäkään tietoa, kun opettajamme työntää paljaat kätensä happoaltaaseen hapuillessaan syöpymässä olevaa kuparilaattaa. Tämän jälkeen hän pesee kätensä puhtaalla tärpätillä. Suojahanskoja emme mekään tänään pidä, sillä eiväthän edes paikalliset opiskelijat niitä käytä vedostaessaan. Muistoksi tästä päivästä jäivät neljän vedoksen lisäksi pikimustat sormenpäät sekä keltaisia tippoja paitaan rautakloridi hapon jäljiltä. Täällä tehdään lähestulkoon kaikki juuri päinvastaisesti kuin mitä meille on omassa koulussamme opetettu.




Hauska ero oli käsin pyöritettävä prässi sillä oman koulumme prässi toimii sähköisesti.

 

Laattojen vedostusvaihe ei mielestäni juurikaan eronnut kotimaassa opitusta: vedostuspaperit veteen likoamaan, painoväriä laatalle ja sitten laattaa siistimään ja ei muuta kun prässin läpi. Huomioni herättivät valtavat väripurkit, joiden pinta oli täysin kuivunut korpuksi. Viime viikolla grafiikan oppituntiemme alkaessa paikallinen opettajamme joutui tuntiemme alussa siivoamaan edellisen ja ilmeisesti välinpitämättömän ryhmän avonaisia väripurkkeja pöydiltä. Surullisena hän huokaili värien kuivuvan pilalle. Eli ei muuta kun kaivertamaan rutikuivia maaleja purkkien pohjilta.

Kuivuneita maalipurkkeja.

Ensimmäinen vedos eli koevedos onnistui yllättävän hyvin ja edellisviikolla tekemäni virheet eivät vaikuttaneet lopputulokseen. Onneksi. Tein ajanpuutteen vuoksi tänään vain neljä vedosta: kaksi mustaa, yhden vaalean ruskean ja yhden tummanruskean. Toinen musta vedos onnistui mielestäni parhaiten, sillä opettaja ehdotti, että vedostusvaiheessa jättäisin enemmän väriä laatan reunoille. Tämä loi mielestäni intensiivisen ja kolmiulotteisemman lopputuloksen. Jatkamme luultavasti itsenäisillä tunneilla vedosten ottamista nyt kun viimein tiedämme mistä löydämme kaikki tarvitsemamme työvälineet.

Vaaleanruskea vedos.
 

 

Omasta mielestäni onnistunein vedos.

Harmikseni taidegrafiikka on varsin hidasta ja työlästä, varsinaista käsityötä ja emme ehdi vaihtomme aikana kokeilemaan muita tekniikoita. Varsinkin kohopainon tekniikat, kuten puupiirros kiinnostavat minua.


Ehkä myöhemmin tulevaisuudessa sitten.

Safety business

 

 

 

 

 

"Sielä on sitten vaarallista!" varoitteli isäni kun kerroin lähteväni Latviaan vaihtoon. Mumminikin pohti kerran ääneen kuinka uskallan lähteä.

 

 

 

 

Rehellisesti sanottuna, en ole tuntenut oloani näin turvalliseksi missään muussa Euroopan maassa matkatessani. Keskusta-alue ja vanhakaupunki ovat melko turvallisia ja kohtalaisen hyvin poliisin vartioimia. Näillä alueilla on usein ihmisiä liikkeellä ympäri vuorokauden, joten pitäen järjen päässä ja kavereita lähettyvillä on yleensä turvassa. Tietysti taskuvarkauksia sun muita täällä tapahtuu ihan kuin missä tahansa muussa suurkaupungissa ja tuleekin sen takia pitää laukustaan erityisen tiukasti kiinni.



Mustapäiden talo oli keskiajalla ulkomaalaisten kauppiaiden eli Mustapäiden killan käytössä.
Rakennus kuitenkin uudelleen rakennettiin toisen maailman sodan pommitusten jälkeen.




Vaarallisiksi nähtyjä alueita täältä myös löytyy kuten mistä tahansa kaupungista. Näistä yksi on  Maskavas Forštate- niminen alue, jota aikoinaan pidettiin Riikan vaarallisimpana kaupunginosana. Kuulimme enemmän alueesta tutustuttuamme suomalaiseen vaihto-oppilaaseen, joka oli itse Riiassa vaihdossa jo toista kertaa. Hän oli itse edellisen puolen vuoden mittaisen vaihtonsa aikana asunut kuukauden kyseisellä alueella. Hän kertoi alueella sijaitsevasta opiskelijaasuntolasta, jossa asunut saksalaisvaihtari oli ryöstetty ja pahoinpidelty, sekä mainitsi oman asuntolansa alaovella tapahtuneesta ampumavälikohtauksesta. Suosituksena ulkomaalaiselle opiskelijalle oli, että alueella ei liikuttaisi ilta-kahdeksan jälkeen ja myös julkisten kulkuvälineiden käyttöä illalla tulisi välttää. Alueella käydään myös kuulemma laitonta asekauppaa näkyvästi kadulla keskellä kirkasta päivää. Päivisin alue on kuitenkin melko turvallinen kulkea, mutta silti tuolle alueelle ei turistin kannata yksin tietämättään eksyillä. Alueelta kaupitellaan myös netin välitykselle asuntoja esim. ulkomaalaisille opiskelijoille muunnelluilla tiedoilla, joten hankkiessasi asuntoa Riiasta ole tarkkana.
Ja tähän väliin isälle ja äidille tiedoksi, että minä asun kaukana kyseisestä alueesta.

Katunäkymää vanhasta kaupungista.

Alueita jakaa myös Riian moninainen ja rikas arkkitehtuuri. Keskustan rakennukset ja mukulakivi kadut henkivät osittain jopa keski-eurooppalaisen kaupungin tunnelmaa, mitä upeimmalla luonnonmuotoja mukailevalla art-noveau-tyylillä. Ei ihme, että kaupunkia nimitetään myös "Pikku Pariisiksi". Arkkitehtuuri ja patsaat ovat saaneet vaikutteita myös art-decosta. Tästä esimerkkinä 42 metriä korkea vapauden muistomerkki, Blivsibas pieminekli. Siirryttäessä kauemmas ydinkeskustasta näkymän valtaa graffitein koristellut, neuvostoliittoajan betonilähiöt.

Vapauden muistomerkki pystytettiin vuonna 1935 Latvian vapaussodan kaatuneiden muistoksi.

 

Vanhan kaupungin rakennuksia koristaa art noveau- tyylinen luontoa mukaileva koristelu.

 

 

 

 

 

 

Tavallinen asiakaspalvelu on täällä monessa paikassa todella surkeaa. Asioidessa kaupassa tai vaikka ostaessa junalippua on turha odottaa saavansa hyvää palvelua, varsinkaan englanniksi. Useat myyjät eivät välttämättä edes tervehdi. Monet bussikuskit saattavat olla suorastaan jopa ilkeitä, kuten viimeksi toissa päivänä eksyessämme etsittyämme ostoskeskusta bussikuski suorastaan heitti meidät bussista ulos päädyttyämme päätepysäkille. Onneksemme päätepysäkillä odotti toinen todella ystävällinen venäläinen bussikuski-mies, joka ilman englanninkielen taitoa elekielellään viittelöi meidät kohti oikeaa suuntaa. Henrietta puolestaan eilen auttoi kahta hämmentynyttä saksalaisturistia bussissa, jotka yrittivät ostaa kuskilta lippua, joka ei vastannut sanallakaan turisteille. Lopulta Henrietta ohjasi kaksikon kioskille, josta sai ostettua lippuja.

 

 

Kuva matkamuistoliikkeen sisältä. Röyhkeää turistille myymistä ja tyrkyttämistä löytyy myös täältäkin.



Eläimiä ja edistyneitä tehtäviä

 

 

Kirahvi-selfie eli kelfie

 

 

Maanantaina aloitimme yhdeksältä aamulla itsenäisen työskentelyn ja conseptual compositionin merkeissä. Tehtävänämme on luoda juliste, internet-banneri sekä lentolehtinen mainostamaan kuvitteellista taidenäyttelyä. Tämä kurssi on tiennyt paljon tietokoneen ja erityisesti Photoshopin käyttöä. Kummassakaan näistä en ole poikkeuksellisen hyvä ja päätin jälleen jättää mukavuusalueeni ja hyödyntää annetussa tehtävässä Photoshoppia ja Wacomin piirtopöytää. Tämä siis tarkoittaa suomeksi piirtämistä tietokoneen avulla. En ole koskaan aikaisemmin käyttänyt piirtopöytää, joten nyt liikutaan kaukana totutuista jutuista. Tehtävässä päätin hyödyntää ottamaani valokuvaa ja yhdistää sen vahvaan viivankäyttöön. Teemakseni vallitsin tatuointitaidetta koskevan näyttelyn. Julisteen sain jotakuinkin päätökseen maanantaina neljän oppitunnin aherruksen jälkeen ja tehtäväksi jää ensi maanantaille banneri ja lentolehtinen. Itsenäinen työskentely jatkui myöhään iltapäivään omakuva maalauksen tahdittamana. Jännittää tuleeko työn kanssa kiire, sillä teos koko on valtava ja koska työskentely on itsenäistä, on teoksen eteneminen suhteellisen hidasta.

Piirtopöytä.

 

 

Tekemäni kuvitteellinen juliste. Kaikki vettä ja fontteja lukuunottamatta on piirretty photoshopilla.

Tiistaina työskentely jatkui viime viikolla aloitetun maisemamaalauksen parissa. Suurimpana haasteena ulkoilma maalauksessa on jatkuvasti vaihteleva sää, joka vaikuttaa valoisiin ja varjoisiin kohtiin luonnossa ja täten myös maalauksessa. Ulkona maalatessa työvälineitä on myös hankala pitää millään tavoin järkevästi käsien ulottuvilla ja näin ollen myös maalien sekoittaminen käy työlääksi. Ulkona maalaaminen on mielestäni muutoin ollut hyvin antoisa ja opettavainen kokemus, sillä siinä tulee ottaa huomioon täysin erilaisia asioita kuin sisätiloissa esimerkiksi asetelmaa maalatessa, esimerkkinä vaikka varjojen ja valokohtien lämpöisyys tai kylmyys. Tiistai päätettiin kahdella taidegrafiikan tunnilla. Tekniikkanamme on etsaus eli viivasyövytys. Etsauksessa päällystettyyn kuparilaattaan piirretään terävillä "piikeillä" haluttu kuvio ja lopulta laattaa syövytetään rautakloridi nimisellä hapolla, jota Henrietta onnistui muuten eilen myös maistamaan. Lopulta työhön vedostetaan halutut värit ja se painetaan laattoineen päivineen paperille prässin läpi. Etsaus on monivaiheinen taidegrafiikan tekniikka, jossa jokaisessa vaiheessa tulee olla tarkkana. Pienikin virhe saattaa luoda lopulta ei-halutun lopputuloksen. Tiistaina meillä oli vuorossa piirretyn laatan syövyttämistä ja oma kuvamaailmani pyöri tällä kertaa luonnossa, aiheenani pöllö. Aihe oli meille vapaa ja valitsin pöllön aiheekseni, sillä halusin tutkia kuinka pystyn viivoin luomaan pöllöön materiaalintuntua eli tässä tapauksessa höyheniä. Aikansa lilluttuaan happoaltaassa tuli grafiikan opettajamme, joka ei muuten puhu yhtään englantia, viereeni kiikuttaen kuparilaattaani sopertaen jotain latviaksi. Hän toi minulle siveltimen ja lakkaa, jolla laattaa pystyy peittämään, jos esimerkiksi piirustusvaiheessa piirtää "hutiviivoja". En ymmärtänyt alkuunkaan mitä hän halusi minun tekevän ja erinäisten väärinymmärrysten kautta päädyin levittämään lakkaa laattaani täysin vääriin paikkoihin. Opettaja pyöritteli laattaa kauhistuneena ja tämän jälkeen toivotti hyvät päivän jatkot ja totesi, että jatketaan ensi viikolla. Vähän jäi jännittämään menikö työni virheitteni takia pilalle. Sen näemme viikon päästä, kun on aika vedostaa ja ottaa koevedos työstä.

Maalaus vielä alkutekijöissään.

 

Grafiikan työ ja piirrin.


 

Etsi Nemo.

Tiistaina koulun jälkeen päätimme käydä pyörähtämässä eläintarhassa, jonne oli reilu 20 minuutin matka raitiovaunulla. Lippu eläintarhaan maksoi opiskelijalta 4 euroa. Riian eläintarha on avattu varhain 1900-luvun alussa ja on ollut muutamaa taukoa lukuun ottamatta auki tästä lähtien. Eläintarha on kooltaan hieman Korkeasaaren eläintarhaa pienempi, mutta eläimiä eläintarhassa silti asustaa noin 4000. Alueella esitellään monipuolisesti Latvian omaa eläimistöä aina linnuista hyönteisiin saakka. Löytyy eläintarhasta myös rakennus jossa majailee trooppisen alueen eläimistöä, akvaario sekä alue pelkille maatalouseläimille. Itselleni eläintarhan kiinnostavimmat eläimet olivat ehdottomasti kirahvit, jääkarhu sekä sukupuuton partaalla olevat Amurin tiikerit, jotka on saatu eläintarhassa onnistuneesti lisääntymään. Harmikseni norsuja ei ole eläintarhassa ollut enää yli kymmeneen vuoteen ja virtahevot olivat vielä kevään viileydeltä piilossa. Yleistä hämmennystä aiheuttivat alueella vapaasti liitelevät riikinkukot ja aitauksestaan eksyneet yksilöt kommunikoivat äänekkäästi kauempana oleville lajitovereilleen.

 

 

Keskiviikkona sain nukkua hetken pidempään, kun Henrietta puolestaan lähti ahertamaan 3D-kurssilleen. Itselläni koulupäivä alkoi jälleen tuttuun tapaan kuvanveistolla ja tänään saimme työmme loppusuoralle. Viimeistelimme kipsin negatiivista muotoa ja korjasimme mahdollisia kipsivalun aiheuttamia ilmakupla reikiä. Tänään tarkoituksenamme oli saada solmut takasin alkuperäiseen, positiiviseen muotoonsa. Tämä tapahtui kaatamalla kipsiä negatiivisen muodon sisälle. Jännitämme jälleen ensiviikkoon, mitä kipsin alta paljastuukaan vai tuhoavatko ilmakuplat reikineen työn. Lyhyt koulupäivä päättyi piirustuksen tunteihin, jotka nekin oli lyhennetty yhdellä tunnilla paikallisille opiskelijoille järjestetyn tiedotustilaisuuden takia. Jatkoimme viime viikolla saatua kipsi jalkojen piirtämistehtävää. Aikaa oli 2x 40 minuuttia ja tunnin tarkoituksena oli viimeistellä muodot ja aloittaa varjostaminen. Varjostamisessa olen mielestäni vähän kehittynyt tänä aikana ja alan hallita uutta oppimaani piirustustekniikkaa. Piirtäminen on vaan se mun juttu.

Kipsi jalat. Käytetty aika 4x 40 min.

 

 

Keskiviikko iltana jatkettiin abstraktien sommitelmien parissa. Vielä viimeistely ja valmista.